Psori aika huonona, ens viikolla pitäs onneks lähteä jenkkeihin niin saa vähän aurinkoa, tai no sais jos savu ei estä matka-aikeita. Vihaan tätä sairautta, hieman myös itseäni, en ole taas pariin päivään jaksanut laittaa mitään rasvoja. Yksi uusi tuttavani syö masennuslääkkeitä psorin takia. Ihme että mäkin en tullut hulluksi. Tai ehkä tulin. Tietääkö hullu että on hullu?

Rakkauselämäni on vihdoin aika hyvin kunnossa, viikonloppuna uskalsin käyttää r-sanaa varovasti. En käytä sitä nytkään, en vielä, ettei se ole vain sana, mutta olen hyvin hyvin hyvin kiintynyt. Niin että meinaan tulla hulluksi ja seota ja outo fiilis. Liian ihanaa.

Kauheaa. Aloitin vähän yli viikko sitten taas kunnon nälkälakon, se iski taas. Mulla on fyysisesti koko ajan huono olo, onneksi, niin menee tää alkuvaihe ja sortumisvaara ohi. Yritän vaan syödä ja juoda kaikkea missä ei ole oikein mitään ja mahd vähän kaloreita. Tuloksena on se että tulin eilen taas kipeäksi ja viime viikolla naamaan ilmaantui kauheasti kaikenlaisia näppyjä. Mun on pakko laihduttaa. Haluan olla laiha. Mun on pakko olla laiha. Haluan käyttää kesällä shortseja ja hameita ja toppeja ja olla häpeämättä itseäni. Vähemmän häpeäisin jopa psoria kuin läskejäni. Tiedän, olen sairas, hullu. Mutta tiedän että pystyn siihen. 10kg pois. Pakko saada. Ei auta mikään tähän levottomaan laihuuden nälkään muu kuin litteä vatsa ja pienet reidet.  Mulla on iso olo taas ja se satuttaa mua hirveästi. Onneksi ei edes tee mieli syödä. Jos en olis kipee niin varmaan menisin lenkille. Pakko alkaa käydä 4krt viikossa lenkillä.

Tällä kertaa mä myös sitten pidän painon alhaalla.