Näin muutama yö sitten unta ihmisestä, joka hetken aikaa kuului elämääni viime kesänä. Henkilö teki unessa itsemurhan, ja siihen liittyvässä kirjeessä (vai oliko se joku kirja) henkilö paljasti mun osallisuuden tapahtumaan. Henkilön äiti muistaakseni syytti minua tapauksesta. Heräsin kauhuissani. Eron syynä tais olla mun itsesuojelu, toisaalta näin mua sattui ehkä vähän vähemmän. R-sana on erityisen vaikea jos sitä pelkää kuollakseen, r-sana on johtanut suoraa hylkäämiseen mun ihmissuhteiden historiassa, lukuun ottamatta äitiäni, joka ei onneksi ole kadonnut elämästäni ja joka toivottavasti ei koskaan katoa.

Haluaisin seurustella. Rakastua. Oikein kovasti haluaisin. Se on täysin mahdotonta, ei sellaista ihmistä ole olemassa jolle täysin uskaltaisin antautua, avautua, luottaa. Se ei ole mahdollista. Ja sehän tässä satuttaa ehkä eniten. Kaikki se mitä mulle on tehty ja mä olen itselleni tehnyt on lopulta tuhonnut mun kyvyn rakastua tai välittää. Tällä hetkellä kun en oikein osaa välittää itsestänikään...

Pari viikkoa mennyt kotona maatessa. Olen viettänyt n. 3/4 päivistäni sängyssä jumittaen. Tänään se iski. Ymmärrys siitä, kuinka olen hukannut kaikki päämääräni ja tavoitteeni elämässä, mulla ei ole mitään mistä innostuisin, mitä tavoittelisin, mistä unelmoisin. Tämä on vakavaa. Ehkä pahempaa kuin koskaan ennen, koska olen täysin eristäytynyt muista ihmisistä ja normaalista elämästäni. Illat menee jumittaen tv-ohjelmia joita en edes välittäisi katsoa, ei vaan jaksa vaihtaa kanavaa. En jaksa olla koneella, piirtää, lukea, tehdä mitään järkevää tai luovaa. Nyt sain repäistyä ja kirjoitettua jotakin. En jaksa ajatella, olla, tehdä yhtään mitään. Välillä tulee ideoita jostain järkevästä tekemisestä, ne kaatuvat pian koska en jaksa, ei huvita, ei kiinnosta. On huolestuttavaa kuinka välinpitämättömäksi olen heittäytynyt. Ja huolestuttavaa on, että vaikka kaikki ovat viime viikot luulleet että olen kuollut, vain pari ihmistä on vaivautunut soittamaan.

En ymmärrä miten saisin itseni takaisin normaaliin elämään, mistä saisin päämäärän ja jotain mielekästä tekemistä. En ymmärrä miten selviydyn kaikesta, enkä jaksaisi selviytyä. En jaksaisi tehdä yhtään mitään. Kuihdun pois kun vaan olen, mutta en jaksa tehdä asialle mitään.