Suunniteltiin että muutetaan keväällä johonkin isolle paikkakunnalle josta molemmille löytyy opiskelupaikka. Lapsia, omakotitalo itä-Suomesta, bemarit pihaan. Mukavat ja hyväpalkkaiset työpaikat, sisustus... Kaikki oli valmiiksi suunniteltua. Aika vain ei tainnut olla oikea. Seksin jälkeen mietin, miksi halusin että ei olla enää yhdessä. Ja silti sun vieressä on hyvä olla. Kyyneleet kirvelevät silmänurkissa. Toteat jotain yhteisistä ajoistamme. Tulevaisuudesta puhutaan varoen. Meillä on nyt omat tulevaisuudet. Erilliset.

Elämänvaiheesta toiseen siirtymisessä tärkeintä on suunnitelmat, varasuunnitelmat ja varasuunnitelman varasuunnitelmat. Olen myös tehnyt sen virheen, että en ole tulevaisuudesta uskaltanut puhua. Ja silloin se on käsitetty niin, että mulla ei ole riittävästi halua ja rakkautta ajatella seuraavaa viikkoa. Mullakin on rajansa sille, kuinka paljon suunnitelmia pystyn tekemään. Loppujen lopuksi mulla on vain yksi ja oma tulevaisuus. Vaikka tulisi kuka, ja tekisi mitä, silti mulla on oltava se pääsuunnitelma jota noudattaa.

Ensi kesä ja syksy ovat mustia aukkoja. Saatan olla missä vain. Nyt on kohtalon ja mun omien päätösten ohjailtavissa se, mitä tapahtuu mun elämän seuraavassa luvussa.

Nejän vuoden takainen eksä otti yhteyttä parin vuoden tauon jälkeen. Tottakai haluaisin juosta kiljuen riemusta hänen käsivarsilleen, tottakai haluaisin yrittää uudelleen, olihan hän ensirakkauteni, jonka kopiota olen etsinyt siitä lähtien. Ongelmana on välimatka. Vielä suurempana ongelmana se, että olimme nuorempia silloin. Ja nyt olemme muuttuneet niin paljon, että emme ole enää samoja ihmisiä. Hänellä on poika, omat juttunsa. Minulla on ihan erilainen elämä kuin silloin. En uskalla ottaa riskiä ja heittäytyä mukaan, toisaalta haluaisin katsoa, mihin tämä johtaa. Mulla on vieläkin se tunne, että N on se oikea, hetki vain oli väärä. Entäs tämä herra X, joka jostain kummallisesta syystä on taas putkahtanut elämääni ?

Missä motivaatio ? Suunnitelmat, päämäärät ? 

Näin kummallista unta eilen aamulla. Minulla oli vatsa kipeä, joten torkahtelin. Unessa menin vatsakivusta lääkäriin tuohon 30km päähän. Lääkäri oli tumma ja oikein komea, pian jo harrastimme seksiä ympäri huonetta. Session jälkeen olin ärtynyt koska en saanut minkäänlaisia vastauksia lääkäriltä vaivaani. Toinen vaaleanvihreä sukkakin oli kateissa. Lähdin harhailemaan asemallepäin, tai niin oletin, kuitenkin päädyin juoksemaan kotipaikkakuntani asemaa kohti. Raiteille tuli bussi. Ovella sain kirjekuoren vanhan luokkatoverini äidiltä ja istuin toisen entisen luokkatoverin viereen (hänellä oli kummalliset oranssit hiukset). Minulle kerrottiin että esittäisin Peter Pania kylän näytelmässä, ja eräs tämän hetkinen koulutoveri muistutti puvun hakemisesta. Edelleen ihmettelin bussissa kadonnutta sukkaani.*** Herättyäni olin erittäin hämilläni. En käytä koskaan vaaleanvihreitä sukkia. Ja Peter Pan ? Mitä ihmettä tämä uni voi tarkoittaa ? Noh, ainakin sitä että en ole saanut ikuisuuksiin ja nyt alkaisi olla korkea aika, jos vielä haluan pysytellä järjissäni.

Mitähän mun pitäisi tehdä ? Lähteä saalistamaan? Turvautua johonkin eksään ? Nyyhkyttää suklaamuroihin kotona ? Hommata lemmikki ?

Totuus on, että kerrankin mun on itse tehtävä jotain. Yleensä aina on ollut paikalla joku, jota olen lähtenyt tavoittelemaan. Yleensä olen saanut, mitä olen halunnut. Nyt ei ole ketään, enkä tiedä mitä haluan.